Teoksissani piirros saa uuden muodon valon, varjon, liikkeen ja valokuvan kautta. Analoginen piirtäminen on työskentelyni lähtökohta, mutta valokuvassa piirros asettuu osaksi tilannetta, jossa keho, kangas ja ympäristö vaikuttavat sen muotoon. Kuvaushetkessä mukaan tulevat asiat, joita en voi täysin hallita: tuuli, luonnonvalo, liike ja ajoitus. Niiden kautta piirros alkaa muuttua, kerrostua ja avautua kohti jotain, mikä on yhtä aikaa suunniteltua ja sattumanvaraista. Samalla jokin tavallisesti näkymätön — tuulen, valon ja liikkeen jälki — saa hetkeksi näkyvän, piirroksellisen muodon
Sama kuvauskangas voi muuttua valokuvassa hahmoksi, tilaksi tai
ympäristöön asettuvaksi muodoksi. Kankaan alle jäävä kohde sulautuu osaksi
piirrosta ja antaa sille muodon. Kangas ei vain peitä tai ympäröi, vaan tuo
esiin painaumia, ääriviivoja ja varjoja — jälkiä liikkeestä ja läsnäolosta.
Taustaltani olen ennen kaikkea piirtäjä, ja ajattelen, että piirros voi
laajentua valokuvan kautta kohti hetkellistä, elävää ja vaikeasti tavoitettavaa
kokemusta.
Rakennan käyttämistäni kuvauskankaista myös suurikokoisia,
ilmavirran mukana liikkuvia veistoksia, joissa piirros elää ja pyörteilee tilassa.
Näissä teoksissa viiva irtautuu staattisesta pinnasta ja muuttuu osaksi ilman,
valon ja katsojan läsnäolon synnyttämää tilallista kokemusta.
-Iida Valkonen
